keväisiä kuvia ja muuttunut finch

hahaa, pitkästä aikaa kirjottelen blogia koneella, ja tykkään tosi paljon ku kaikki pikkujutut ei karkaa ulottumattomista :'D nomutsiis äh :D

kuvasin tos eilen kuvatarinaa, mut en ehtiny viel julkasta sitä, nii tässä tulee ;))

tää on siis niinku tarinaa finchin menneisyydestä, ja jos jossai vaihees tulee kohta, jos fisun pitää kertoo menneisyydestään (kuvatarinas) nii linkkaan tän

customoin sen kans uusiks, et sopii paremmin tarinaan, ja toi metsäpoika on ihana ja inspiroiva ♥

poika ja erilainen menneisyys

kaikki tapahtui päivänä, jona ei aavistaisi mitään ikävää tapahtuvan

pikkuiset kukat olivat juuri avanneet nuppunsa, nauttiakseen kauniista kevätpäivästä

jotain oli kumminkin ilmassa

savua ja kauhua

pieni poika juoksi hädissään pois kotoaan

koti oli ollut aina se paikka, josta sai turvaa,

jonne voisi juosta pakoon maailman kauheuksia

nyt kaikki oli kumminkin toisin

hän vilkaisi kauhuissaan taakseen, jossa näki lähestyvät liekit

ne tanssivat iloisesti mustuneen talon raunioissa,

kuin niillä olisi hauskat juhlat,

eivätkä ne tekisi mitään pahaa

eivät tappaisi

 hän sulki silmänsä. ei katsoisi enää taakseen,

ei välittäisi

silmät kiinni on kumminkin hankala kävellä

hän astui metsään, jonne ei saisi astua

sieltä ei pääsisi enää pois

tuntui, kuin hän olisi unohtanut jotain tärkeää,

mutta ei muistanut mitä

jotain, jota hän oli aina rakastanut

metsän tuoksun tunnistaessaan hän hätääntyi

vanhemmat olivat aina sanoneet, että metsään ei saisi mennä

niin, olivat

eivät enää koskaan sanoisi

 poika avasi kauhuissaan silmänsä,

mutta muisti, ettei olisi enää mitään menetettävääkään

hän voisi kuljeskella metsässä vapaasti, ilman huolta

metsässä oli kaunista

havunneulaset tuoksuivat metsältä

niinkuin kaarnakin

hän käveli metsässä oksat rapsahdellen paljaiden jalkojen alla,

havunneulasten upotessa ihoon

metsä on kumminkin petollinen

finch olisi voinut jatkaa elämäänsä ilman huolia

ilman pelkoa perheenjäsenistä

tämä juuri päätti kuitenkin virkistää hänen muistiaan

tässä vaiheessa kaiken voisi vielä perua

mikset kuullut erittäin kaunista linnunlaulua,

kääntynyt lumoutuneena katsomaan?

päätit kompastua oksaan, muistaa

(anteeks kökkö kuva, mul oli hienompi mut valitsin väärän...)

tässä vaiheessa hän muisti

mieleen tuli selkeänä kuva siskosta,

huutamassa hädissään apua

se sattui

poika kohotti kädet kauhuissaan suulle torveksi,

huusi

"LIZZIE!"

hetken huudettuaan hän tajusi

sisko oli kuollut, tai lähtenyt muualle

toivottavasti lähtenyt muualle...

suuri, lämmin kyynel vierähti poskelle

siitä leukaa pitkin, upoten metsän sammalpeitteeseen

poika itki

"surevan aika tuntuu pitkältä"

jotkut sanovat

niin se tuntuukin,

mutta siihen sisältyy muutakin

tuskaa

kipua

ahdistusta

tuntuu kuin muuttusi pieneksi

huolilla ei olisi oikeasti väliä

mutta kyllä niillä on

tämmöne tällä kertaa :D mitäs piditte? mul oli tosi hauskaa näit kuvatessa, ja tekstin keksiminen oli ihanaa ♡

liitän tähän viel pari kuvaa, joit otin tos pari päivää aikasemmin

käytiin tänää suomenlinnassa, ja voisin laittaa sielt kuvii, mut arvatkaas kuka unohti kameransa bussiin ;))

~Laama